Sini & Raasu

[sini]

sim game sport horse-ori
RATI



 

[sini]

tavallista elämää
6. maaliskuuta 2017

Hurautin autoni käyntiin. Sillä oli hieman vaikeuksia käynnistyä pienelläkin pakkasella, mutta eihän mulla ollut varaa mihinkään huippuautoihin. Ainakaan kun oli oma hevonen. Muutto Vaasaan ja työpaikan saaminen oli kuitenkin parhaita asioita, joita mulle oli tapahtunut, heti Ratin ostamisen jälkeen. Onneksi Rati sai tallipaikan Westlingin hevostilalta, jonne nytkin suuntasin autoni nokan ja kaasuttelin pihaan muutaman kymmenen minuuttia myöhemmin. Huomasinkin Annen taluttelevan hevosia pihalle tallista ja minä parkkeerasin auton, sipaisin hieman huulirasvaa huuliini ja hyppäsin ulos. 
-Huomenta!, huutelin ja Anne huitaisi huolettomasti kättään. Ihanan aurinkoinen ja kirpsakka sää sai minut pirteäksi ja olisi ihana mennä kentälle treenaamaan. Rati oli vielä tallissa, eikä päässyt kaverinsa Nopan kanssa ulkoilemaan. Ori tunnisti ääneni ja höristi korviaan minun saapuessa karsinalle. Raasu hieman hermostuneesti hönkäili ovensuussa, kun avasin sen. 
-Hei rauhassa, otetaan sut tohon käytävälle, rauhoittelin Ratia. Toisella kun tuli vähän hätä, että kaikki muut kamut on jo ulkona. Alkuun ori steppaili hieman, mutta rauhoittui pian saadessaan hierontaa ja harjausta. Harjasin Raasua tarkasti sukien kaikki sen 
karvat ojoon ja tunnustellen käsillä, ettei sillä jäänyt karvaan mitään likaa. Raasu nautti hoidostaan alahuuli lerpallaan ja minä nautin ihanasta hevosentuoksusta ja siitä tunnelmasta, joka Westingin tallissa vallitsi. Pieni ja kodikas talli, jossa oli niin rauhallista ja saa vain nauttia hevostelun ilosta. Naurahdin ajatuksilleni, sillä kuulostin aivan keski-ikäiseltä naiselta, jonka elämässä ei muuta olekkaan. Tai no eihän munkaan elämässä. Työ hevosvarusteliikkeessä ja oma hevonen täyttävät kaiken aikani hevosilla, joten tosiaan muulle ei jää aikaa. Mutta nautin siitä silti. Kuka nyt miestä tarviis, kun on hevonen.

Talutin Ratin kentälle ja hyppäsin selkään. Kavoin puhelimen taskusta ja avasin snäpin. Kuvasin lyhyen videon selästä, jossa Rati rauhallisesti käveli uraa pitkin. Pakkohan se oli päivittää MyStoryä ihanassa säässä hevosen selästä. Sain nopeasti snäpin Tatulta: "Taas sä vaan hevostelemassa" ja mä vaan tuhahdin. Tungin puhelimen takaisin taskuun ja keskityin ratsastamiseen. Alkukäyntien jälkeen lähdin ravissa taivuttelemaan oria ja Rati työskenteli hyvin. Se oli alkuun hieman hidas vastaamaan pyyntöihini, mutta pienen herättelyn jälkeen kaikki lähti rullaamaan. Olimme hakeneet sellaista hyvää tunnetta monessa valmennuksessa ja pikkuhiljaa aloin löytämään hyvän tatsin nopeammin ja nopeammin joka ratsastuskerta. Nostin laukan ja Rati laukkasi rennosti. Nousin kevyeen istuntaan ja annoin Raasun päättää tahdista. Se pyöristi selkäänsä ja eteni kuten keinuhevonen. Nautin vain menosta. Otin ravia ja laukkaa vielä toiseenkin suuntaan ja lähdin vielä loppukäyntien ajaksi metsään kävelemään. Siellä vastasin snäpissä Tatulle uuden kuvan hevosesta ja ilkikurisen hymiön. Tatussa olis joo potentiaalia, mutta en tiedä ärsyttääkö sitä mun ainainen hevostelu. Elämä hevosenomistajana ei kuitenkaan ole helppoa, kai pojan (tai miehen) pitäis tajuta se. 

Laskeuduin pihassa Ratin selästä ja riisuin siltä satulan tarhan aidalle. Talutin orin Nopan kaveriksi ja vapautin sen sinne suitsistaan. Rati sai näin aurinkoisena päivänä ulkoilla hetken ilman lointa. Kannoin varusteet sisälle ja valitsin sille loimen, jonka kävisin lähtiessäni heittämässä sille selkään. Kärräsin kottarit ja talikon vielä Ratin karsinalle ja heittelin lannat kottariin radion soittaessa Jenni Vartiaisen Turvasanaa. Ehdoton lemppari tällä hetkellä. Nappasin sitten vielä loimen kainalooni ja kävin heittämässä sen Ratille päälle, jotta se vielä pärjäisi ulkona auringon laskiessakin.